Yritystukikeskustelun sokeat pisteet

Jussi Pesonen
Jussi Pesonen
President & CEO, UPM-Kymmene Corporation
19.6.2017

(Tämä kirjoitus julkaistiin ensiksi Lännen Median lehdissä viikonloppuna 17.-18.6.2017.)

Suomen talous orastaa pitkän kuivan kauden jälkeen pientä kasvua. Samaan aikaan on kiihtynyt julkinen ryöpytys yritystuista ja vaatimus niiden leikkaamiseksi. Asiaa on pohdittu myös toukokuussa julkaistussa TEM:n virkamiesselvityksessä. Julkisessa keskustelussa on kuitenkin muutamia sokeita pisteitä, jotka on syytä tuoda esiin.

Ensimmäinen sokea piste liittyy käsitteisiin. Valtaosa tuista ei ole suoria rahallisia avustuksia valtion kirstusta, kuten moni ajattelee. Tukiin lasketaan myös yrityksille myönnetyt verohuojennukset, joilla teollisuuden verotus pyritään pitämään kilpailukykyisellä tasolla kilpaileviin maihin nähden. Voiko tällainen, kansainvälistä kilpailukykyä varmistava tuki olla haitallista Suomen kansantaloudelle?

Energiaintensiivisten yritysten, kuten metsäyhtiöiden, vuosittainen energiaveron laskennallinen huojennus on suuruudeltaan reilut 200 miljoonaa euroa vuodessa. Vastaavat huojennukset ovat käytössä kaikissa Suomen pääkilpailijamaissa, sen vuoksi järjestelyllä on suuri merkitys suomalaisyksiköiden edellytyksille pärjätä kansainvälisessä kilpailussa.

Tähän liittyy yritystukikeskustelun toinen sokea piste. Yritystukien poistoa vaativat unohtavat, että yhtiöt toimivat kansainvälisesti ja seuraavat tarkasti, miten tukipolitiikkaa hoidetaan muissa maissa. Siksi energiaverotus tai päästökauppakompensaatio eivät ole vain kotimaan asioita. Suomen veropolitiikka ja lainsäädäntö ovat myös kansainvälisiä kysymyksiä. Kyse on siitä, tarjoaako Suomen verotus täkäläisille yrityksille tasavertaiset toimintaedellytykset kuin kilpailijamaissa.

TEM:n virkamiesselvityksessä todetaan, että yksittäisten tukien poistamisesta aiheutuvia yritysten käyttäytymismuutoksia ei ole otettu selvityksessä huomioon. Ikään kuin vaikutuksilla ei olisi väliä. Virkamiesten raportti on valitettavan irti reaalimaailmasta ja toivonkin, että Suomessa pystytään lisäämään ymmärrystä elinkeinopoliittisten toimien vaikutuksesta suomalaisten yksiköiden toimintaan.

Otetaan esimerkki. 300 000 tonnia vuodessa tuottava paperikone tuo yhtiölle liikevaihtoa 180 miljoonaa euroa. Erilaisten, suomalaista yhteiskuntaa hyödyttävien kulujen jälkeen voittoa jää yhtiölle rutkasti alle 10 miljoonaa euroa. Parjatun energiaveron huojennuksen suuruus on arviolta 3,5 – 4,5 miljoonaa euroa. Toisin sanoen, jos tästä reilusti alle kymmenen miljoonan voitosta otetaan energiaveron korotuksella vielä lisäsiivu pois, joutuu paperikoneen pyörittäjä miettimään, kannattaako samat paperirullat tuottaa esimerkiksi Saksassa, jossa veroedut ovat huomattavasti paremmat.

Jos tuotantoa siirretään pois Suomesta, samalla putoaa pohja monelta työpaikalta metsäteollisuuden alihankintaketjussa, esimerkiksi puun korjuussa ja kuljetuksissa. Metsäteollisuuden epäsuora lisäarvo yhteiskunnalle on suurempi kuin suora. Suomen Yrittäjät ei suoraviivaisissa yritystukikommenteissaan ole välttämättä huomannut, että moni pieni ja keskisuuri yrittäjä hyötyy epäsuorasti tuista. Tässäkin lienee sokea piste.

Neljäs sokea piste liittyy innovaatioihin tai pikemminkin elämään innovaatioiden jälkeen. Keskustelussa verohuojennuksista on tehty yksiselitteinen pahis, innovaatiotuet on puolestaan nähty yksiselitteisesti myönteisinä. Molempia luonnollisesti tarvitaan. Mutta vaikka innovaatioita tuettaisiin voimakkaasti, on syytä kysyä, mitä tapahtuu innovaatiovaiheen jälkeen. Varmistammeko Suomessa elinkeinopolitiikalla sellaisen toimintaympäristön, että innovaatiomme skaalataan teolliseksi toiminnaksi täällä, ei jossakin muualla. Onko elinkeinopolitiikkamme, verotuksemme ja työmarkkinamme sellainen, joka houkuttelee investoimaan tänne?

Suomi elää metsästä ja tällä hetkellä jälleen entistä vahvemmin. Etlan laskelmien mukaan kolme kymmenestä eniten lisäarvoa Suomen BKT:hen tuovasta yrityksestä on metsäteollisuusyrityksiä. 40 000 metsäteollisuuden työpaikan lisäksi alan kerrannaisvaikutukset ovat merkittävät. Toimitusketjuissa on toistakymmentä tuhatta suomalaista tavaran- ja palvelun tuottajaa. Näiden ihmisten työpaikkojen säilymisen kannalta on tärkeää, miten vaikuttavaa elinkeinopolitiikkaa Suomen hallitus tekee.

Hyvinvointiyhteiskuntamme rahoitus säilyy vahvana, kun suomalaisten vientituotteiden ja palveluiden kauppa käy. Se edellyttää samoja elinkeinopoliittisia reunaehtoja kuin kovimmilla kilpailijoillamme. Se on avoimen talouden pelin henki.

Lähetä kommentti

Kommentoi ilman LinkedIn®-tiliä »
Comments left without LinkedIn® sign-in must be approved before they are shown to others.