Voittavatko kaikki vai vain tietojen todentajat?

Sami Lundgren
Sami Lundgren
Vice President, Environment and responsibility
13.11.2013

Noin kuukausi sitten kollegani Gabriele Wende kirjoitti blogiinsa UPM:n pitkän aikavälin ympäristötavoitteista ja -mittareista. Kirjoituksessaan Gabi kertoi, miten UPM:n ympäristötiimi seuraa kehitystä, jota raportoidaan PwC:n tarkastamassa UPM:n vuosikertomuksessa.

Koska konsernitason tiedot kootaan yli 50:stä UPM:n tuotantoyksiköstä, niiden perusteella ei voi luoda kattavaa kuvaa yhdestä tuotantolaitoksesta tai tuotekohtaisesta suorituskyvystä. Tehtaidemme läheisyydessä asuvat ihmiset ja tuotteitamme käyttävät asiakkaat ovat oikeutettuja saamaan tarkempia tietoja toiminnastamme. Tähän liittyy kuitenkin ristiriita. Meiltä kysytään usein, ovatko julkaisemamme tiedot luotettavia tai miten tehokkaasti yksittäinen tehdas toimii verrattuna muihin toimialan tehtaisiin. Samanaikaisesti luotettavuutta mittaavat kyselytutkimukset kuitenkin viestittävät, että yritysten julkaisemiin tietoihin ei kannata luottaa. Mikä siis avuksi?

Yhteiset vaatimukset ja periaatteet todennetun tiedon tuottamiseksi

Mielestäni alan kaikkien toimijoiden arviointiin on sovellettava samoja vaatimuksia ja että asianmukainen toiminta on palkittava. Yksi keino saada kaikki toimijat samalle viivalle on varmistaa yhteisten raportointiperiaatteiden ja tietojen oikeellisuus ulkopuolisen tahon toimesta.

Toistaiseksi kattavin löytämäni tuotantoyksikkötasolla toimiva järjestelmä on vapaaehtoinen Euroopan unionin ympäristöasioiden hallinta- ja auditointijärjestelmä (EMAS). EMAS edellyttää, että järjestelmään kuuluvat yritykset julkaisevat vaaditut tiedot kattavan ympäristöselonteon, joka on kolmannen osapuolen vahvistama. Ensimmäinen EMAS-rekisteröinti myönnettiin UPM:lle 1990-luvun alkupuolella, ja tänään kaikki yhtiön sellu- ja paperitehtaat Euroopassa on EMAS-sertifioitu. Vuonna 2012 EMAS-järjestelmään päätettiin hyväksyä myös Euroopan ulkopuolisia tehtaita. Tämän päätöksen myötä UPM:n Uruguayssa sijaitsevasta Fray Bentosin sellutehtaasta tuli ensimmäinen Euroopan ulkopuolinen EMAS-sertifioitu tehdas.  Tänä vuonna puolestaan UPM:n Changshun tehtaasta tuli ensimmäinen kiinalainen EMAS-järjestelmään hyväksytty paperitehdas. Vaikka EMAS-järjestelmä onkin melko byrokraattinen ja toimintamme seitsemässä eri maassa ja kolmessa eri maanosassa asettaa omat haasteensa, mahdollisuus tarjota todennettuja ja luotettavia tietoja naapureillemme ja asiakkaillemme on mielestäni kaiken vaivan arvoista.

Tuotekohtaisilla tiedoilla on merkitystä

Organisaatiotason tietojen lisäksi asiakkaat ja kuluttajat ovat kiinnostuneita lopputuotteita koskevista tiedoista. Siksi meidän on tarjottava tuotantoyksiköihin keskittyvien EMAS-raporttien ja konsernin vuosikertomuksen lisäksi myös muita tietoja. Yksi erinomainen tapa toimia on hakea tuotteille ulkopuolisten organisaatioiden myöntämiä ympäristömerkkejä. Valitettavasti näitä merkkejä ei kuitenkaan ole saatavana kaikille tuotteille. Sellu on hyvä esimerkki raaka-aineesta, jolle ei myönnetä ympäristömerkkiä, vaikka se täyttääkin kaikki ympäristömerkille olennaiset kriteerit. Jos sellua käytetään ympäristömerkillä varustetuissa paperituotteissa, sen käytölle on toki saatava hyväksyntä, mutta tämä hyväksyntä ei tarkoita ympäristömerkin myöntämistä itse sellulle, ja siksi siitä ei voida tiedottaa ihmisille. Tämä on yksi syy, miksi tuotekohtaisia tietoja tarvitaan entistä enemmän.

UPM Fray Bentosin tehdas Uruguayssa

Otetaanpa esimerkiksi UPM:n Uruguayssa sijaitseva Fray Bentosin tehdas, joka tuottaa UPM Euca -sellua eukalyptuskuidusta. Olemme laatineet UPM Eucasta ja muista sellutuotteistamme selluprofiilit, jotka sisältävät parametreja, kuten kaatopaikkajätteen määrä ja vesistöön päätyneiden ravinteiden määrä, sekä kattavia tuotekohtaisia hiilijalanjälkeä koskevia lisätietoja. Nämä tiedot ovat kolmannen osapuolen todentamia, ja profiilit ovat julkisesti saatavilla.

Voittavatko kaikki vai vain tietojen todentajat?

Tietojen ulkopuolisen todentamisen ansiosta UPM:n julkaisemat ilmastonmuutokseen liittyvät tiedot ovat tuoneet yhtiölle menestystä esimerkiksi Carbon Disclosure Project (CDP) -organisaation Nordic 260 Climate Disclosure Leadership Index (CDLI) -arvioinnissa ja laajemmin kestävää kehitystä koskevassa Dow Jonesin kestävän kehityksen indeksissä, useassa WWF:n paperiyhtiöiden ympäristöindeksivertailussa (Environmental Paper Company Index) ja WWF:n Paper Scorecard -arvioinneissa.

Pelkäänpä, että olemme luoneet tietojen todentajille uuden ajan kultakaivoksen sillä, että haemme vahvistusta antamiemme tietojen luotettavuudelle. Tietojen luotettavuus on kuitenkin ensisijainen tavoitteemme ja aiomme olla edelläkävijöitä tällä saralla. Onko tämä liioittelua vai pitäisikö muiden toimijoiden seurata esimerkkiämme?

Lue myös Gabriele Wenden blogi: Ympäristötavoitteet näyttävät suuntaa

Samankaltaiset