”Suomessa puuston määrä ja vuotuinen kasvu ovat huikean hyvällä tasolla”, toteaa tutkija Saija Huuskonen Luonnonvarakeskuksesta eli Lukesta. Hänen mukaansa syitä menestykseen on lukuisia metsien ikärakenteesta ja soiden ojituksista alkaen. Kunnia kuuluu myös säntilliselle metsänhoidolle.
Hoitotahtia on kuitenkin kiristettävä, jos metsien halutaan tuottavan hyvin myös tulevaisuudessa. Luken arvioiden mukaan taimikonhoito tai ensiharvennus on rästissä peräti 1,6 miljoonan hehtaarin alueella.
”Seuraavan viiden vuoden aikana taimikoita pitäisi hoitaa yhtä paljon kuin viimeisen 10 vuoden aikana yhteensä. Sama koskee ensiharvennusta”, Huuskonen toteaa. Hän korostaa, että taimikon ja nuoren metsän hoitaminen palkitaan puun järeydessä ja laadussa ja sitä kautta hinnassa.
”Perinteisesti tavoitteena on ollut tukkipuun tuottaminen, ja se on hyvä periaate jatkossakin. Kuitu- ja energiapuuta tulee siinä sivussa joka tapauksessa. Kaiken kaikkiaan hyvin hoidetussa metsässä on eniten pelivaraa eri vaihtoehdoille”, Huuskonen sanoo.
Nuori metsä vaatii huomiota
Rästityöt ja kiire vaikuttavat kummallisilta käsitteiltä metsissä, joiden kiertoaika on vähintään 70 vuotta. Vuosi sinne tai tänne, väliäkö sillä?
”Työn hinta nousee nopeasti, jos myöhästyy taimikonhoidosta tai ensiharvennuksesta”, varoittaa Luken tutkija Anssi Ahtikoski. Työmotivaatiota voi hakea vaikkapa Luken ilmaisesta Motti-ohjelmistosta, josta myös Ahtikoski poimii esimerkin. Jos taimikosta poistettavien puiden keskimääräinen rungon paksuus kasvaa 4,5 senttimetristä 6,0 senttimetriin, kustannukset nousevat merkittävästi.
”Ammattilainen kaataa ohuemman rungon yhdellä heilautuksella, mutta paksua runkoa hänen pitää työstää molemmilta puolilta”, Ahtikoski perustelee.
Rehevä kasvupaikka tekee taimikonhoidosta ja ensiharvennuksesta erityisen tärkeää mutta myös vaativaa.
Huuskosen mukaan Suomessa kasvaa harmillisen paljon männiköitä turhan rehevillä paikoilla. Yhdistelmä oli suosittu 1980-luvulla, ja moni metsänomistaja kärsii nyt seurauksista, hyvin oksaisista puista.
”Ensiharvennusvaiheessa voi jopa miettiä, kannattaako männikön kasvatusta jatkaa, jos odotettavissa ei ole yhtään tukkia”, Huuskonen sanoo.
Maltillinen korko sijoitukselle
Sijoittajan näkökulmasta metsä on ainutlaatuinen kohde. Tavallisesti omaisuudella on markkina-arvoa vielä senkin jälkeen, kun tuotot on nostettu, mutta tasaikäinen metsä lakkaa tuottamasta pitkäksi aikaa, kun tuotot päätehakataan pois. Toisaalta metsänomistaja voi omaisuuttaan hoitamalla vaikuttaa ratkaisevasti sen arvoon ja tuottoon. Metsänhoito vaikuttaa etenkin puiden kasvunopeuteen, järeytymiseen ja laadun kehittymiseen, vaikka sijainti ja kasvupaikka sanelevatkin reunaehdot. Puusta saatavaa hintaa määräävät lisäksi leimikon koko ja korjuukelpoisuus.
”Hoitamaton metsä, jossa on esimerkiksi 8 000 runkoa hehtaarilla, ei välttämättä mahdollista edes kannattavaa energiapuun korjuuta”, Ahtikoski huomauttaa. Hän pitää turvallisimpana ja kannattavimpana vaihtoehtona sitä, että metsänomistaja tavoittelee ensiluokkaista laatua. ”Sille on kysyntää, vaikka kilpailu kiristyisi.”
Metsänomistajan ponnisteluista huolimatta puusta maksettava hinta määräytyy pitkälti yleisen markkinatilanteen mukaan.
”Suurin vaihtelun lähde metsäsijoituksen tuotossa on kantohintojen vaihtelu. Metsästä voi saada 2–4 prosentin reaalikorkoa, ja hyvissä kohteissa jopa 6 prosenttia, mutta se vaatii jo poikkeuksellista ammattitaitoa ja vähän tuuriakin”, Ahtikoski sanoo.
Ahtikoski pitää metsää varsin turvallisena sijoituksena siitä huolimatta, että tänään istutetun metsän tuotosta pääosa saadaan vasta vuosikymmenten päästä ja markkinat ehtivät muuttua moneen kertaan.
Samaan aikaan, kun sellutehtaista kehitetään biojalostamoja, EU:ssa pohditaan, mikä on metsän arvo hiilen sitojana ja voivatko metsänomistajat saada siitä rahallisen korvauksen. Ahtikoski pitää tärkeänä, että laskelmissa huomioidaan puun koko elinkaari.
”Metsä sitoo hiiltä, mutta toisaalta kakkosnelosena se korvaa betonia ja rautaa. Ja siinä vaiheessa, kun hoitamaton metsä vanhenee ja puusto alkaa lahota, se ei enää sidokaan hiiltä vaan kääntyy päästölähteeksi. Toki silloin taas lisääntyy metsän monimuotoisuus. Sillä ei ole vielä hintalappua”, Ahtikoski toteaa.
Ahtikoski kannustaa metsänomistajia miettimään etenkin sitä, millaisen metsän he haluavat jättää seuraaville sukupolville.
”Metsäsijoitus sopii ihmiselle, joka on valmis hoitamaan omaisuuttaan pitkäjänteisesti.”
Lue Metsän henki -lehdessä julkaistu juttu »
Thomas Freundlich
