Noihin aikoihin suomalaisessa puunjalostusteollisuudessa alettiin vasta kiinnittää huomiota työtapaturmien ehkäisyyn ja sosiaalitoimintaan. Suomessa oli toiminut muutama naisammattientarkastaja jo vuosisadan alussa, mutta Lilli oli ensimmäinen nainen, joka toimi erityisellä huoltotarkastajan nimikkeellä.
Lilli huolehti vaativassa ja uraauurtavassa tehtävässään työturvallisuudesta ja -terveydestä neljällä eri tehtaalla. Arvostettu ja luotettava hahmo edisti ympäristönsä hyvinvointia monin tavoin. Hän itse piti tapaturmia ehkäisevää työtä kaikkein tärkeimpänä tehtävänään.
Lilli ei toimetonta päivää nähnyt: hän esitelmöi ja piti yllä keskustelua, lähetti kiertokirjeitä, teki ehdotuksia turvallisuustoimenpiteiksi ja seurasi niiden toteutumista työmailla, järjesti ensiapukursseja ja tarkisti suojavälineiden kunnon säännöllisesti. Hän neuvoi insinöörejä ja työnjohtajia, mikä ei ollut naiselle noihin aikoihin helppo tehtävä. Lilli myös laati tapaturmatilastoja ja hankki opastauluja turvallisuutta edistämään. Hänen ansiostaan työläisten palkkapusseihin päätyi rahan lisäksi ohjeita tapaturmien varalta.
Turvallisuusasioiden lisäksi Lilli varmisti, että myös työväenhuolto toimi kaikilla työmailla. Se tarkoitti käytännössä neuvotteluja esimerkiksi ilmanvaihdosta, valaistuksesta, puku- ja ruokailuhuoneista, juoma- ja pesuvesilaitteista tai lääkärintarkastuksista.
1920- ja 30-luvuilla alettiin ymmärtää, kuinka tärkeää oli, että työntekijät olivat terveitä ja voivat hyvin, myös työajan ulkopuolella. Lilli varmisti, että asunnot, kaivot, kellarit ja ulkorakennukset olivat asianmukaisessa kunnossa. Hän valisti ihmisiä siisteyden ja puhtauden merkityksestä. Lilli järjesti myös ompelukursseja ja kerhotoimintaa, esitelmöi naisille kodin- ja terveydenhoidosta sekä käynnisti asuinpaikkakunnallaan Myllykoskella kirjastotoiminnan. Rautainen nainen hoiti huoltokonttorin toimintaa ja toimitti Työn Äärestä -henkilöstölehteä.
Näin Lilliä luonnehti hänen seuraajansa Saimi Ahlstén, kun Lilli jäi pois työelämästä 1933:
"Huoltotarkastajana rouva Vuorela liikkui tottunein, varmoin ja määrätietoisin askelin. Sävyisänä, mutta samalla viisaan järkkymättömänä, teki hän merkityksellistä työtään. Monta päivää tuli yöllä jatketuksi monihaaraista työkimpustoa selvitellessä. Tehtaan työskentelijä, mies ja nainen, tunsi rouva Vuorelan ja kääntyi luottaen hänen puoleensa, mutta rouva Vuorela tunsi yhtä hyvin laumansa ja jakeli väsymättä tarpeellisia neuvoja ja ohjeita miestä ja työtä myöten."
Lilli Vuorela oli upea esimerkki voimakkaasta suomalaisesta naisesta, joka toteutti tärkeitä asioita väsymättömästi monella rintamalla. Lillin kaltaiset uudistajat ovat olleet merkittäviä liikkeellepanijoita matkalla kohti turvallisempaa, terveellisempää ja tasa-arvoisemmin ajattelevaa yhteiskuntaa.
Lue lisää tarinoita menneiden sukupolvien työelämästä ja arjesta
Saara Pakarinen
