Suosta ja soista

6.9.2015
About peatland and mires

Suomen pinta-alasta noin kolmannes on turvetta kerryttävää ekosysteemiä, suota. Luonnontilaisten soiden ojittaminen alkoi 1860-luvulla, ja sotien jälkeen pinta-alat kasvoivat merkittävästi. Nykyisin puolet suopinta-alasta on kuivatettu pelloiksi ja puun kasvatuksen tehostamiseksi. Etelä-Suomessa osuus on vielä suurempikin.

Soilla on suuri merkitys suomalaisille ja Suomen luonnolle. Soilla kasvaa noin neljännes metsiemme puuston lähes 2 400 miljoonan kuutiometrin tilavuudesta. Puuntuotannollisessa käytössä suopuustoa on kolmannes kangasmaiden 1 600 miljoonan kuution tilavuudesta. Soiden merkitys puuntuotannossa on merkittävä.

Suot tarjoavat puuntuotannon lisäksi ihmiselle myös muita ekosysteemipalveluja, ja tulvansuojelu ja virkistyskäyttö ovat soille tyypillisiä rooleja. Soiden hillat ja karpalot ovat suonkävijän herkkuja ja syksyisin suot ovat metsästäjille teerijahtipaikkoja. Suomaille on perustettu myös useita suojelualueita kuten Kurjenrahkan ja Patvinsuon kansallispuistot.

Metsälaki, metsäsertifiointi ja valtioneuvoston periaatepäätös ohjaavat soiden kestävää käyttöä ja suojelua

Vuonna 2012 valtioneuvosto teki periaate-päätöksen soiden ja turvemaiden kestävästä ja vastuullisesta käytöstä sekä suojelusta. Päätös listaa toimenpiteitä soiden kestävän käytön edistämiseksi ja luonnon- sekä virkistysarvojen suojelemiseksi. Vuonna 2015 julkaistun toimeenpanon seurantaraportin mukaan periaatepäätöksen jokaisella osa-alueella on tapahtunut kehitystä.

Merkittävä osa soiden ja turvemaiden käyttöä ja suojelua ohjaavista laeista on uudistettu tai ne uudistetaan lähitulevaisuudessa. Myös useita soita ja turvemaiden käyttöä ohjaavia keinoja on uudistettu viime vuosien aikana.

Soilla elää 34 uhanalaista lajia, suurin osa korpityypin soilla, kun esimerkiksi perinneympäristöissä, hakamailla ja metsäniityillä, elää yli 40 uhanalaista lajia. Pinta-alaan suhteutettuna soiden lajisto ei siis ole kovin uhanalaista, mikä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että lajiensuojelua ei tarvitsisi edistää soilla.

Luonnontilaisia soita ei uudisojiteta

Luonnontilaisten soiden ensisijaista arvoa, hydrologiaa, muuttavat toimenpiteet ovat nykymetsätaloudessa vähäisiä. Uudisojituksia ei enää tehdä ja kunnostusojituksiakin tehdään vain metsänkasvatuksen kannalta kehityskelpoisissa kohteissa – kohteen rehevyydestä ja alueen lämpösummastakin riippuen. Määrällisesti kunnostusojitusta ei tehdä riittävästi umpeen kasvavien ojien lukumäärään nähden.

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että erityisesti karuimmat suot muuttuvat luonnontilaisempaan suuntaan ojien kasvaessa umpeen. Luontainen ennallistuminen lienee vesiensuojelullisesti ja lajiston kannalta vähintään yhtä hyvä vaihtoehto kuin ennallistaminen aktiivisesti ojia tukkimalla. Näin  vältetään yhtäkkiset hydrologiset muutokset.

Luonnontilaiset rehevät korvet mukaan lukien metsäkorte- ja muurainkorvet on määritelty suojelukohteiksi metsälaissa. Lisäksi metsäsertifiointi edellyttää luonnontilaisten soiden hydrologian säilyttämisen. Kun lisätään vielä valtioneuvoston periaatepäätöksen mukaiset muutokset, ovat soiden ja suoluonnon monipuolisen ja kestävän käytön perusteet valmiit.

Sami Oksa

Lähetä kommentti

Kommentoi ilman LinkedIn®-tiliä »
Comments left without LinkedIn® sign-in must be approved before they are shown to others.