Metsä – iloa ja hyötyä kaikille

16.10.2018
Metsä iloa ja hyötyä kaikille

Ei ole erikseen tukkimetsiä, marjametsiä tai ulkoilumetsiä. Eikä hyönteismetsiä tai vettä puhdistavia ja hiiltä sitovia metsiä. Kestävästi hoidettu talousmetsä tarjoaa kaikki palvelut. Metsän kestävää monikäyttöä edistää kasvava vuoropuhelu eri elinkeinojen välillä.

Seikkailua, mielenrauhaa, innostusta, yhdessäoloa, pätevyyttä ja turvaa. Metsä herättää suomalaisissa monenlaisia tunteita, joita ei voi päätellä suoraan henkilön iästä tai asuinpaikasta, eikä edes siitä omistaako tämä metsää vai ei. Tähän tulokseen tuli Kantar TNS, joka selvitti yli 1 200 suomalaisen suhdetta metsään Suomen Metsäyhdistyksen ja Suomen Metsämuseo Luston tilauksesta.

Valtaosa tutkimukseen osallistuneista piti metsää itselleen tärkeänä. Yli puolet myös kertoi käyvänsä metsässä vähintään muutaman kerran kuussa. Eniten he nauttivat kävelystä, kuntoilusta sekä marjojen ja sienten keräämisestä. Mutta millaisessa metsässä? Tätä kannattaa kysyä Luonnonvarakeskuksen eli Luken tutkimusprofessorilta, Liisa Tyrväiseltä, joka on tutkinut suomalaisten metsien virkistyskäyttöä jo parinkymmenen vuoden ajan.

”Varttunut talousmetsä on monen mielestä hieno ja virkistyskäyttöönkin paras. Sellaisessa on helppo liikkua ja näkyvyys on hyvä. Ja mustikkakin hyötyy hoidosta”, Tyrväinen sanoo.

Metsä tarjoaa elintärkeitä palveluja

Puu, sienet, marjat ja riista luetaan metsän tuotantopalveluihin, kun taas maisemat ja ulkoilumaastot ovat kulttuuripalveluja. Yhdessä palvelut muodostavat ekosysteemipalvelujen kokonaisuuden, joilla tarkoitetaan kaikkia ihmisten luonnosta saamia hyötyjä. Luonto ei niistä laskuta, mutta yhä useampi tutkija laskee niiden arvoa.
”Mitä tarkoittaisi ja mitä maksaisi, jos meidän pitäisi suodattaa pohjavesi itse tai pölyttää vaikkapa kaikki omenapuut käsin luonnon pölyttäjien puuttuessa”, Suomen ympäristökeskus SYKEn tutkija Minna Pekkonen sanoo. Hän viittaa metsän tarjoamiin säätely- ja ylläpitopalveluihin, joihin kuuluvat myös muun muassa hiilen sitominen ja ravinteiden kierto.

”Tavoite on tehdä näkyväksi, mitä kaikkea ekosysteemi tarjoaa ja miten palvelujen käyttö vaikuttaa luonnon monimuotoisuuteen ja miten palvelut vaikuttavat toisiinsa”, Pekkonen sanoo. Hän odottaa, että avoin vertailu tarjoaisi esimerkiksi metsänomistajille vaihtoehtoisia tapoja saada tuloja metsästä ja vaalia samalla metsien monimuotoisuutta.
”Eihän kaikkia metsiä voi museoida, jos tarkoituksena on tuottaa puuta, mutta joskus silläkin voi olla suuri merkitys, että jättää jonkun pajukon tai lahopuun paikoilleen.”

Metsä rentouttaa ja liikuttaa

Rakennetun ympäristön ja luonnon raja-alueet kiinnostavat Liisa Tyrväistä. Hän muistuttaa lähimetsien merkityksestä ihmisten terveydelle. Kukapa metsänkävijä ei tietäisi, että metsässä mieli ja keho virkistyvät, ja todistusaineistoa tarjoavat myös tutkijat. Mittaukset osoittavat, että lyhytkin oleskelu metsässä laskee verenpainetta, sykettä sekä stressihormonin määrää enemmän kuin kaupungissa huilailu.

”Jonkin verran näyttöä on myös siitä, että kontakti maaperän mikrobeihin parantaa ihmisen immuunivastetta”, Tyrväinen sanoo. Metsät ja puistot kannustavat suomalaisia myös kuntoilemaan erityisesti esikaupunkialueilla ja lunastamaan sitäkin kautta metsän terveysvaikutuksia.

”Luonto on suomalaisille matalan kynnyksen liikuntaympäristö. Liikuntapaikkoja suunniteltaessa olisikin tärkeää katsoa kokonaisuutta ja varmistaa maankäyttösuunnittelussa, että mahdollisimman monilla on luonto lähellä.”

On toki myös suomalaisia, joille metsään lähtö ei ole helppoa. Tyrväinen on törmännyt tutkimuksissaan muun muassa nuoriin kaupunkilaisiin, jotka haluaisivat metsäretkelle pienten lasten kanssa, mutta eivät oikein tiedä, mitä metsässä voisi tehdä. Yhä useammassa kohteessa onkin saatavilla vinkkejä ja ohjausta. Tyrväisen mukaan japanilaisten tuotteistama, mieltä rauhoittava ja aisteja herättelevä metsäkylpy sertifioidussa terveysmetsässä on leviämässä Eurooppaankin.

Tieto vaikuttaa elämyksiin

Millainen metsä sitten sopii terveysmetsäksi? Tyrväisen ryhmällä on juuri loppusuoralla tutkimus, jossa verrataan metsätyypin vaikutusta elpymiseen. Testihenkilöt kävivät työpäivänsä päätteeksi Helsingin keskuspuistossa sekä maaseudulla nuoressa kasvatusmetsässä, uudistuskypsässä talousmetsässä ja lähes luonnontilaisessa kuusikossa. Vanhimmat metsät nousivat suosikeiksi.

”Yksilöllisiä eroja tuli esille. Erityisesti luonnontilainen metsä koettiin eri tavoin”, Tyrväinen kertoo. Hänen mukaansa luonnontilaista metsää arvostavat esimerkiksi ne, joilla on tietoa luonnon monimuotoisuudesta tai jotka ovat kiinnostuneita lajistosta. Kokenut marjastaja puolestaan saattaa hakea reittiä mättäältä mättäälle eikä välttämättä ilahdu luonnontilaisesta ryteiköstä.

Marianna Salin

Related Stories