"Sydämeeni joulun teen ja mieleen hiljaiseen…”, laulaa Vesku autoradiosta. Olen viemässä porkkanaa ja kauraa joulupyhien evääksi riistanruokintapaikalle. Nyt on aika unohtaa hetkeksi facebookit ja outlookit ja rauhoittua pikkuhiljaa joulun tunnelmaan.
Yöllä satanut lumi peittää metsätien, puhtaassa lumessa näkyvät helminauhana aamuöiset eläinten kulkujäljet. Ukkometso rysähtää lentoon tieuralta ja häviää nuoren mäntymetsän syliin.
Uteliaana menen ruokintapaikalle. Onkohan alueen valtapeurapukki käynyt syönnöksellä? Monta syysiltaa olen sitä saaliikseni odottanut, mutta turhaan. Aina se on osannut väijytykseni väistää. Ei näy valtapukin jälkiä, sen sijaan muille peuraperheen jäsenille ruokintapaikan antimet ovat maistuneet. Täydennys on tarpeen.
Juuri kun olen lähdössä, pistää valtapukin pää kuusipuskan takaa näkyviin. Hetki on unohtumaton. Metsänherra Tapioko lähetti sen toivottamaan joulurauhaa?
Päätin silloin, että mikäli se on minusta kiinni, tapaamme tämän laukonpeuran kanssa varmasti myös ensi jouluna.
Joulurauhaa metsänväelle.
Kirjoittaja toimii metsäasiakasvastaavana Etelä-Pirkanmaalla Vesilahden ja Pirkkalan alueella. Hän on myös paikallisen riistanhoitoyhdistyksen aktiivinen jäsen. Tämä artikkeli on julkaistu ensimmäisen kerran UPM Metsämaailmassa vuonna 2011.
