Fossiilisen hiilen käytöstä puhuttaessa harvoin muistetaan, että kivihiilen historia maapallolla on myös metsien historiaa. Lämmin ja kostea hiilikauden ilmasto noin 300 miljoonaa vuotta sitten ylläpiti valtaisia sanikkais- ja kortemetsiä. Kun ilmasto muuttui ja kuivui, metsät joutuivat väistymään, ja niiden mittava hiilivarasto paketoitui hiekan ja saven paineen alla kivihiileksi. Tämä kivihiili mahdollisti teollisen vallankumouksen 1700-luvun lopulta lähtien. Teollistumisen alku linkittyy siten kauan sitten tapahtuneeseen ilmastonmuutokseen, ja ihmisen itselleen luoma riippuvuus luonnonkierrosta poistuneesta hiilestä on ollut riippuvuutta muinaisista kadonneista metsävaroista.
Mitä kivihiilen synnyn historiasta ja sen käytön vaikutuksista ilmastoon voisi oppia tämän päivän ilmastohaasteiden edessä? Perusviesti on varmasti metsien merkityksessä luonnossa jatkuvasti kiertävässä hiilessä – metsien hiilivarastoissa ja puiden kasvussa eli hiilinieluvaikutuksessa.
Puupohjaisten tuotteiden kysyntä, puun käyttöä monipuolistavat innovaatiot sekä sertifioitujen tuotteiden kysynnän kasvu ovat lähtökohta sille, että kestävä ja vastuullinen metsien käyttö yleistyy ja laajenee pinta-alallisesti. Vastuullisesti hoidettujen metsien hiilinieluvaikutus on yksi niiden tuottamista tärkeistä ekosysteemipalveluista. Puiden, maapallon isokokoisimpien kasvien ominaisuus sitoa ja varastoida suuria määriä hiiltä on ylivoimainen.
Vastuullisesti hoidettujen metsien tarjoamien puupohjaisten tuotteiden ja hiileen liittyvän ilmastopalvelun lisäksi puut ja metsät puhdistavat vettä, ylläpitävät luonnon monimuotoisuutta, tuottavat ruokaa ja lääkkeitä, suojaavat tulvilta, estävät maan eroosioita, sitovat pienhiukkasia, tuottavat happea, luovat maisemaa ja hoitavat mieltämme ja kehoamme. Tällainen ekosysteemipalveluiden monipuolinen yhteistuotanto on kestävyystarkastelussa hyvin kilpailukykyinen, kun väestönkasvun ja ympäristötrendien keskellä haetaan ihmiskunnan viisainta tapaa käyttää maata. Pariisin ilmastosopimuksen mukaan koko maailman päästöjen ja hiilinielujen tulee olla tasapainossa kuluvan vuosisadan jälkipuoliskolla. Suosimalla puuta raaka-aineena ja edistämällä kestävää metsätaloutta ollaan oikealla biotalouden tiellä.
Sanikkaismetsien aikakaudella ihmistä ei vielä lajina ollut olemassa. Silti nämä metsät mahdollistivat teollisen ajan alun. Maapallon metsävaroilla on keskeinen rooli myös nyt, kun ihminen tähtää uusiutuvien luonnonvarojen kestävään käyttöön uudessa biotaloudessa.
